Itä-Suomen yliopistossa on valmistunut progradu-tutkielma, jossa selvitetään seksuaalivähemmistön sisäisiä arvostuksia. Karhut ovat arvostuksessa korkealla, BDSM matalalla, fetissien harrastajat keskivaiheilla.
Ennen on tutkittu homo-hetero -suhteita. Homot ja lesbot ovat pitkään olleet yhteiskunnassa häpeällä leimattu ryhmä. Miten leimatun ryhmän sisällä olevat alaryhmät suhtautuvat toisiinsa? Sitä tässä tutkittiin.
Tutkimuksen tekijä Katja Lötjönen paneutui vähemmistön sisäisiin avostusrakenteisiin. Seksuaalivähemmistöjen sisällä on erilaisia ryhmiä, joiden yhteinen piirre on: ei olla heteroita. Muita yhdistäviä tekijöitä ei sitten välttämättä olekaan.
Me-henki ja miehenmallit
Kun halutaan luoda me-henkeä, helposti ajatellaan, että ulospäin on näytettävä “kunnon kansalaiselta”. On oltava “oikeanlainen” homo tai lesbo. On oltava normihomo, joka haluaa avioliittoon ja jolla on sateenkaariperhe. Todellisuus ei kuitenkaan ole tällaista. Homoväestön keskuudessa on alaryhmiä, joilla on hyvin erilaisia ominaispiirteitä ja erilainen status tai arvostus. Vain osa haluaa avioitua.
Tutkimuksen historiallisessa katsauksessa kerrotaan kahdesta homo/lesbojärjestöstä: Psyke, per. 1968 ja Seta per. 1974. Psyken paikallistoiminta poiki monia järjestöjä eri kaupunkeihin. Valitettavasti on jäänyt huomaamatta, että MSC Finland on yksi vanhimmista ja se on toiminut vuodesta 1976. Alkuvaiheessa se pyrki luomaan toisenlaista, “miehekkyyteen” perustuvaa kuvaa homoista. Se oli jonkinlainen vastaveto 1960-70 -luvun “neiti-kulttuurille”, kun monet homot silloin etsivät omaa identiteettiään ja löysivät sen pehmeistä, naismaisista käyttäytymistavoista. MSC tarjosi hyvin erilaisen miehen mallin. Helpotettiin kaverisuhteiden syntymistä ja samalla vahvistettiin miehekkäitä käyttäytymismalleja, mutta samalla oltiin “epäpoliittisia”. Paljon myöhemmin tuli siihen rinnalle “karhukulttuuri”.
Nahkahomo on vanha prototyyppi. Siinä liioitellen on pelkistetty tämän ryhmän ominaisuuksia. Puhutaan myös “Tomin miehistä”. Ryhmä on saanut tietyn leiman, ja vaikka ryhmän sisällä on hyvin erilaisia ihmisiä, ulkopuolinen typistää kaikki nahka- ja fetissihomot prototyypin mukaisiksi eikä nähdä persoonallisia yksityiskohtia. Halventava nimitys on “kloonit”.
On alaryhmiä
Seksuaalivähemmistöjen joukoissa on erilaisia alaryhmiä, ja jotkut niistä ovat arvoasteikolla korkeammalla, toiset matalammalla. On ryhmiä, jotka saavat muilta ylenkatsetta ja stigman eli jonkinlaisen häpeällisen leiman.
Monet homot ja lesbot pystyvät itse helposti määrittelemään, millaiseen alaryhmään he kuuluvat. Näissä alaryhmissä on jonkinlainen “ryhmän oma identiteetti”.
Tutkimukseen etsittiin vastaajia netin kautta. Monille järjestöille lähetettiin pyyntö levittää tutkimuslomaketta eteenpäin. Myös MSC sai pyynnön, mutta gradutekstin mukaan MSC ei reagoinut. Ilmeisesti oltiin hiljaa sen takia, ettei ollut kunnon foormia, jossa tieto olisi saatu leviämään jäsenistön keskuuteen. Kaiken kaikkiaan vastaajista naisia oli 137 ja miehiä 43. Naiset ovat meillä Suomessa aktiivisempia. Tässä tutkimuksessa pyydettiin miettimään omaa identiteettiä, ja sellainen pohdiskelu ehkä innostaa enemmän naisia (?).
Tutkimuksessa löytyi 41 erilaista alaryhmää. Ne perustuivat siihen tietoon, jonka jokainen vastaaja antoi itsestään. Osa ryhmistä on sellaisia, joissa esim. harrastus, akateemisuus tai vanhemmuus oli määräävä asia. Fetisisteiksi ilmoittautui 13 vastaajaa. Karhuiksi ilmoitti itsensä 9 vastaajaa, BDSM (sm ja roolileikit) 8 vastaajaa.
Karhujen arvostus korkea
Tutkimuksessa selvitettiin eri ryhmien arvostusta. Millaisin silmin muut vähemmistön jäsenet katselevat eri ryhmiä?
Tutkimuksen tuloksista kiinnostava yksityiskohta on se , että karhujen arvostus homo- ja lesbomaailmassa on suhteellisen korkea. Vielä parempi arvostus on (perus)homoilla, lesboilla ja sateenkaariperheellisillä. Mitä julkisempi ryhmä on, sitä parempi on sen arvostus. Karhujen osalta varmaan vaikuttaa myös se, että heidät on helppo “tunnistaa”. Jokainen on nähnyt karhuja.
BDSM:n alhainen arvostus
BDSM-ihmiset ryhmänä kuuluvat arvoasteikon alapäähän. Heitä on vähän ja heitä tunnetaan huonosti. Muissa syntyy helpossti mielikuva “sisäpiireistä” tai “sisäänlämpiävyydestä”. Tilaisuuksiin on tiukat sisäänpääsyrajoitukset, ja se varmaan vahvistaa epäluuloja. Tutkimuksesta ei selviä, miten naisten tai miesten arvostukset tässä suhteessa eroavat.
Fetissien harrastajat koetaan arvoasteikon keskivaiheilla. Erilaiset fetissit (tietty pukeutuminen, yms.) on ilmeisesti helpompi ymmärtää.
Kaavakuva arvostuksesta, gradun sivulta kopio
Uutta näkemystä
Gradun kirjallinen osuus on tehty huolellisesti ja tutkimuksessa on käytetty hyvin tilastolisia menetelmiä. Vastaavaa analyysiä erilaisista alaryhmistä ei ole aikaisemmin näkynyt. Ehkä on tutkittu jossain päin maailmaa, mutta ei ole osunut silmään.
Jos BDSM- tai fetissiharrastajien arvostus jää keskitasoon tai selvästi sen alle, voi tietenkin miettiä, millaista julkisuustyötä jatkossa tehdään. Jos arvostus on heikko, monet ihmiset kiertävät kaukaa ohi. Nyt viime aikoina on tullut uusia avauksia ja mm. Helsinki Prideen osallistuminen on ehdottomasti positiivinen ele. Tutkimuspyyntöihin varmaan pitäisi suhtautua suopeammin. Muualla maailmassa nahkahomojen ja fetisistien julkisia esiintymisiä leimaa ehkä tarpeeton teatraalisuus ja shokeeraaminen. Arkisempi esiintyminen voisi ehkä olla eduksi.