Tom of Finland -kävely tehtiin torstaina samoihin maisemiin, joissa Tom kulki sota-aikana ja sotavuosien jälkeen yöllistä seuraa etsimässä.
Tom of Finland kertoo muistelmissaan, miten pimennetyssä Helsingissä sodan aikana oli paljon tarjolla seksiä. Joka ilta voi lähteä Espalle, Kauppatorille, Tähtitorninmäelle tai Kaivopuistoon, ja sieltä löytyi tuntemattomia ystäviä. Monella oli armeija-asu päällään. Oltiin nuoria ja kiihkeitä.
Ruotsalaisen teatterin edessä, bussipysäkillä, Tom tapasi tuntemattoman miehen, eikä kukaan ulkopuolinen kiinnittänyt huomiota heidän puuhiinsa. Sota-aikana oli muutakin miettimistä kuin toisten seksielämä. Ruotsalaisen teatterin Espan puoleisella sivustalla oli pyöreä pömpeli ja samanlaisia oli ketjuna Kaivopuistoon ja nykyisen Karusellin tienoille saakka. Tom of Finlnad -kävely tehtiin Tomin omien kuvausten innoittamana.
Sota-aikana Tom tapasi usein seuraa etsiviä saksalaissotilaita. Sodan jälkeen valvontakomisision aikaan venäläiset sotilaat usein päivystivät Tähtitorninmäen pömpelin vierellä. Ne olivat kuumia kavereita jostain kaukaa Aasiasta. Tomia ei kiinnostanut poliittinen aate, vaan se, että kaveri oli miehekäs. Saksalaiset vaihtuivat sujuvasti rauhan tultua venäläisiin.
Tom toimi 50-luvulla pianistina Etekäranta 10:ssä. Vasta vuonna 1958 hän lopetti soittohommat ja alkoi keskittyä piirtämiseen. Hän oli muutaman vuoden töissä mainostoimistossa jonkinlaisena taiteellisena koordinaattorina.
Kiertokäynnillä pistäydyttiin myös katsomassa Tomin pitkäaikaista kotitaloa Tehtaankatu 7:ssä. Tuomo kävi usien tapaamassa Tomia ja nyt hän kertoi noista tapaamisista. 1980-luvun loppupuolella Tom joutui muuttamaan pois, ja hän sai uuden asunnon Lauttasaaresta. Siellä hän ei kuitenkaan viihtynyt. Viimein löytyi suuri asunto Fredalta, ja siinä hän asui elämänsä viimeiset vuodet.
Kiertokäynti päättyi Merenkulkijoiden muistomerkille, josta näkyy mm. Pihlajasaari. Tom itse kertoo, millainen oli hänen matkansa takaisin keskustaan:
“Paluumatkalla keskikaupungille oli tarjolla kusiputka Vuorimiehen puistikossa, Johanneksen kirkon edessä ja takana, ja Roban kulmassa. Sieltä Yrjönkatua linja-autoasemalle, missä nykyisen hotelli Presidentin paikalla oli lautainen mukavuuslaitos, jossa muusikkohomot ja armeijan soitto-oppilaat poikkesivat Konservatoriosta tullessaan. Museokadun peltipurkki oli ahkerammassa käytössä kuin nykyään. Sen sijaan Kissalankujan varsinainen kulta-aika tuli vasta sodan jälkeen. 50-luvulla siellä seisoi kivimuurin varjossa kundeja tyrkyllä vieri vieressä kuin Pariisin Pigallella prostituoituja. Finlandiatalon paikalla oli puinen mukavuuslaitos, samoin toinen pidemmällä Hesperian puistossa. Messukentällä, Eläintarhassa ja Laaksossakin oli jotain toimintaa, mutta useimmilla tuntui olevan kiire keskikaupungille, missä tarjonta oli monipuolisempaa.”
(lainaus Tomin pakinasta Prätkäpostissa 1981)