Nykyinen oikeuskäytäntö lähtee siitä olettamasta, että jokainen hiv-tartunnastaan tietoinen on potentiaalinen väkivaltarikollinen. Tästä syystä on parempi olla testauttamatta itseään kuin saada tartuntansa tietoonsa ja joutua välittömästi rikosoikeudellisesti vastuunalaiseksi. Jos ei tiedä tartunnastaan, ei myöskään voida syyttää viruksen (tahallisesta) levittämisestä.
Pride-viikolla järjestettiin Positiiviset ry:n keskustelutilaisuus: ” Tehdäänkö hallaa hiv-tartuntojen ehkäisylle, jos hiv-tartunnan saanut kertoo omasta hiv-tartunnastaan? Oletatko, että satunnainen seksikumppani kertoo sinulle aina hiv-statuksensa, positiivisen tai negatiivisen?”
Pääteemana oli se, että hiv-tartunnan saaneiden tunnollisuus, lakisääteinen velvollisuus, kertoa tartunnastaan mahdollisille seksikumppaneilleen, on johtanut Suomessa aivan vääränsuuntaiseen olettamukseen eli jos kumppani ei kerro tartunnastaan, ei hänellä myöskään sellaista ole.
Suomessa tilanne on siis päinvastainen sivistys Eurooppaan verrattuna, jossa valmiutta suojaamattomaan seksiin pidetään merkkinä siitä, että ao. henkilöllä(kin) on jo todettu hiv-tartunta. Meillä vastuu viruksen leviämättömyydestä on raskauttavasti ja samalla siis myös harhaanjohtavasti siirretty niille, joilla tartunta on jo todettu.
Hiv-positiivista voidaan syyttää törkeän pahoinpitelyn yrityksestä, mikäli hän jättää kertomatta satunnaiselle tai vakinaiselle seksikumppanilleen tartunnastaan. Syytetyksi ja tuomituksi voi joutua riippumatta siitä tarttuiko virus vai ei. Syytteeseen voi joutua myös silloin, kun positiivisen seksikumppani väittää, ettei tartunnasta kerrottu. Suomen rikoslain perusperiaatteiden vastaisesti hiv-tartunnan saaneella on todistustaakka, jos tapahtuneesta on vain sana sanaa vastaan. Pahimmassa tapauksessa olemassa olevaa tilannetta voidaan käyttää myös kiristämiseen. Hiv-positiivisen kieltäytyessä tarjotusta seksistä voi toinen osapuoli uhata kertoa poliisille seksiä harjoitetun ja ilman, että positiivinen on kertonut tartunnastaan. Yleisen oikeusperiaatteen mukaanhan ihminen on syytön kunnes syylliseksi todistetaan. Tämä ei siis koske Suomessa hiv-positiivisia.
Suomen rikoslaki edellyttää rangaistusvastuuseen joutumiseen myös tahallisuutta ja tuottamuksellisuutta. Tässäkään asiassa hiv positiiviset eivät ole muiden kansalaisten kanssa yhdenvertaisia lain edessä. Nykyisellä hiv-lääkityksellä virusmäärä voidaan laskea mittaamattomaksi, jolloin tartuntariski on lähes olematon. Kun hiv-infektio on hallinnassa ja virusmäärä mittaamattomissa, hivin tartuntariski seksiteitse käytännössä näyttää häviävän. Sen sijaan tuoreessa hiv-infektiossa virusmäärä on erittäin korkea ja tänä aikana vasta hiv-tartunnan saanut henkilö on hyvin tartuttava. Hiv-tartunta saadaan usein henkilöltä, joka ei tiedä tartunnastaan.
Edellä kerrotusta johtuen on aivan absurdia, että tartunnan saanut tulee kertomisvelvolliseksi ja rikosoikeudellisen vastuun alaiseksi heti, kun saa tiedon tartunnastaan, vaikka ei säännöllisen lääkityksen ansiosta enää virusta voikaan tartuttaa. Samalla kuitenkin niin kauan kuin ei tiedä tartunnastaan voi vapaasti jatkaa viruksen levittämistä ilman oikeudellista vastuuta.
TESTEISSÄ KÄYMINEN KANNATTAA SILTI AINA!
- Mitä varhaisemmassa vaiheessa tartunta todetaan, sen nopeammin ja paremmin se saadaan hallintaan
- Kun tietää omasta tartunnastaan, ei tietämättään tartuta sitä edelleen
KONDOMIT, KONDOMIT, KONDOMIT JA LIUKUVOIDE
Riskikäyttäytyminen ja suojaamaton seksi on lottoamista, jossa päävoitto (hiv- tai muu tartunta) on todennäköisempi kuin pienin voittoluokka lotossa. Erityisesti tämä kannattaa muistaa Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin suuntautuvilla matkoilla, jossa halukkuus suojaamattomaan seksiin tulkitaan jo saaduksi hiv-tartunnaksi.
Et voi koskaan olla täysin varma toisen ihmisen hiv-statuksesta.